Olet siis löytänyt tiesi laskettelukeskukseen asti, valmiina aloittamaan ensimmäisen lumilomasi – onnittelut! Seuraavaksi on aika tutustua keskuksen rinnekarttaan valitaksesi itsellesi sopivat vaihtoehdot lukemattomien mahtavien rinteiden joukosta. Kartta on varustettu erivärisillä linjoilla, mutta tiedätkö, mitä värit tarkoittavat? Ovatko ne samat Euroopan ja muun maailman keskuksissa? Löydät vastaukset näihin kysymyksiin alla olevasta Dope Magazinen oppaasta, jossa käymme läpi laskettelurinteiden vaikeusasteet.
Kuten ehkä arvasitkin, ilmaisevat rinnekartan eri värit rinteiden vaikeusasteita – kukin väri siis ilmaisee sen, kuinka haastava kyseinen linja on ja minkätasoisille laskijoille sitä suositellaan. Rinteiden värikoodauksella on mielenkiintoinen historia – Disney Company loi kolmiportaisen järjestelmän erästä laskettelukeskusprojektiaan varten 1960-luvulla. Vuonna 1968 National Ski Areas Association otti käyttöön Disneyn esittelemän järjestelmän, jonka ansiosta kaikki Yhdysvalloissa laskettelevat ja lautailevat kykenivät määrittämään rinteiden eroavaisuuksia ja vaikeusasteita laskettelukeskuksesta riippumatta.
Älä huoli, jos aihe on sinulle täysin uusi – tosin odota ehkä mustaksi luokitellun rinteen yrittämistä, ennen kuin olet kartuttanut tarpeeksi kokemusta (spoiler: mustat ovat edistyneille ja pro-laskijoille tarkoitettuja linjoja)! Suuntasitpa laskettelulomallasi sitten Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan, Japaniin tai muualle maailmaan, löydät kunkin kohteen rinteiden vaikeusasteet väreineen alla olevasta pikaoppaastamme. Ja hei, väreistä puheen ollen – mikset toisi laskuvaatteisiisi vähän väriä (tai pelkkää mustaa, jos se on juttusi) viimeisimmän mallistomme takeilla? Mallistosta löydät upeita uusia sävyjä ja mielettömiä printtejä, joista valita!
Rinteiden luokittelu ja värit
Eri maailman kolkissa noudatetaan erilaisia luokitussysteemejä. Euroopassa laskettelurinteiden värikoodit seuraavat suurimmaksi osaksi samaa kaavaa, mutta vaihtelevat silti hieman maittain. Yhdysvalloissa on käytössä National Ski Areas Association (NSAA) -järjestön luokittelujärjestelmä, mutta kuten Euroopassakin, myös Yhdysvalloissa rinteet luokitellaan suhteessa laskettelukeskuksen tai sitä ympäröivän alueen muihin rinteisiin, eivätkä luokitukset ole samat joka osavaltiossa. Esimerkiksi Yhdysvaltain itärannikolla New Hampshiressa sijaitsevan keskuksen mustaksi timantiksi luokiteltu rinne voi erota huomattavastikin maan länsipuolella Coloradossa sijaitsevan keskuksen vastaavaksi luokitellusta linjasta. Yhdysvaltain Wyomingistä löytyvän Jackson Hole Mountain Resortin vihreä ympyrä voi puolestaan tuntua samalta kuin Ranskan Serre Chevalierin sininen.
Mutta kuinka laskettelukeskukset sitten luokittelevat rinteitään? No, kyse on ennen kaikkea rinteen jyrkkyydestä – mitä jyrkempi rinne, sitä vaikeampi sitä on luonnollisestikin laskea. Rinteiden kaltevuuskulmat ilmoitetaan asteiden sijaan yleensä prosentteina siten, että 100 % merkitsee 45-asteista kulmaa. Useimmat keskukset luokittelevat rinteensä niiden jyrkimpien ja vaikeimpien osuuksien perusteella. Käydään seuraavaksi läpi Euroopassa yleisin luokittelujärjestelmä ja pureudutaan sen jälkeen hieman vaikeusasteluokituksiin muualta maailmasta.
Euroopassa rinteiden luokittelujärjestelmä pohjautuu värikoodattuihin ympyröihin (sekä joissain paikoissa esiintyviin neliöihin tai timantteihin). Järjestelmä noudattaa suhteellisen hyvin samaa kaavaa koko maanosassa – mutta toki mukana on hieman paikallista twistiä pakkaa sekoittamassa. Suomen keskuksissa käytetään alla olevaa järjestelmää. Käydään se läpi seuraavaksi!
Jyrkkyys: korkeintaan 15 %
Soveltuu parhaiten: vasta-alkajille, ensikertalaisille ja lapsille
Vihreät linjat ovat ensi kertaa rinteeseen uskaltautuvien valinta. Nämä rinteet ovat rentoja sekä loivia ja antavat paremmin anteeksi laskijan tekemiä virheitä. Käytännössä ne ovat siis täydellisiä auraamisen harjoitteluun ja tasapainon löytämiseen. Kaikista Euroopan keskuksista ei vihreitä rinteitä kuitenkaan löydy. Esimerkiksi Itävallassa tai Sveitsissä suuntaavat aloittelijat niiden sijaan ensitöikseen helpoille sinisille linjoille.
Jyrkkyys: korkeintaan 25 %
Soveltuu parhaiten: aloittelijoille ja kehittyville keskitasoisille
Siniset rinteet tarjoavat maaston mukavaan kruisailuun, mutta niissä pääsee silti koettelemaan rajojaan. Ne ovat tyypillisesti vihreitä linjoja leveämpiä ja hieman jyrkempiä, tosin silti hallittavissa, jos laskijalta löytyy jo kontrollia ja itsevarmuutta tekemiseensä. Näitä voisi verrata vähän kuin leveiden moottoriteiden ajeluun – ja pehmeät käännökset onnistuvat niissä vaivatta. Siniset rinteet sopivat täydellisesti laskemisen flow’n hiomiseen ja S-käännösten linkkaamisen harjoitteluun, sillä niissä ei tule eteen liian haastavia elementtejä.
Jyrkkyys: korkeintaan 40 %
Soveltuu parhaiten: itsevarmoille keskitasoisille ja edistyneille laskijoille
Punaisella ympyrällä merkatut rinteet ovat juuri täydellisiä laskijoille, jotka haluavat kehittyä. Ne ovat jyrkempiä, nopeampia ja monipuolisempia kuin siniset linjat. Niissä saattaa kohdata kapeampia kohtia, yllättäviä pinnanmuodon muutoksia ja pitkään jatkuvia jyrkkiä osuuksia. Lumi- ja sääolosuhteista riippuen, voi punainen rinne muuttua nopeastikin suhteellisen leppoisasta varsin haastavaksi. Ranskassa punaiset rinteet voivat olla samaa luokkaa kuin Itävallan mustat – joten muista aina tutustua rinteeseen ennen sen sendaamista!
Jyrkkyys: yli 40 %
Soveltuu parhaiten: edistyneille ja pro-laskijoille
Mustassa rinteessä laskijan kyvyt laitetaan todellakin koetukselle. Niillä voi odottaa kohtaavansa hyvin jyrkkiä tai kapeita osuuksia, kumpareita ja jäisiä kohtia. Useimpia niistä ei hoideta rinnekoneella päivittäin, joten maasto voi käydä nopeastikin epätasaiseksi. Lisäksi mustat rinteet sisältävät usein teknisiä kuiluja sekä alueita, joilla kaatumisesta seuraa usein loukkaantuminen tai pahimmassa tapauksessa helikopterireissu sairaalaan. Varmista siis, että hallitset käännöksesi täydellisesti ennen näille linjoille siirtymistä.
Joissain keskuksissa – erityisesti Itävallassa, Sveitsissä ja Ranskassa sijaitsevissa – voi bongata perinteisen mustan lisäksi oransseja tai keltaisia symboleja tai jopa punaisia timantteja. Nämä tarkoittavat yleensä extreme- tai vapaalaskumaastoja: siis jyrkkiä, valvomattomia alueita, jotka eivät todellakaan sovi heikkohermoisille. Legendaarisiin esimerkkeihin lukeutuvat Verbierin Tortin-linja ja Ranskan ja Sveitsin rajalla sijaitseva pahamaineinen Swiss Wall -rinne – teknisesti ottaen tämä on luokiteltu mustaksi, mutta se on niin haastava, että herättää kunnioituksen sekaista kauhua jopa paikallisten pro-laskijoidenkin keskuudessa.
Suuntautuuko laskettelulomasi Euroopan ulkopuolelle? Muualla maailmassa noudatetaan osin erilaisia rinneluokituksia. Tsekkaa siis ennen lähtöä pieni yhteenvetomme alta.
Kannattaa myös aina pitää mielessä se, että jokainen laskettelukeskus luokittelee itse omat rinteensä. Valmistaudu siis vaihteleviin vaikeusasteisiin shreddatessasi Pohjois-Amerikan Kalliovuorilla tai Japanin Nisekossa (molemmat mielettömiä kohteita!). Australiassa ja Uudessa-Seelannissa noudatetaan yleensä samaa rinteiden luokittelujärjestelmää kuin Pohjois-Amerikassa – tutustutaanpa siihen seuraavaksi!
Yhdysvalloissa ja Kanadassa luokittelujärjestelmää täydentävät värien lisäksi eri muodot ja symbolit:
Myös nämä luokitukset vaihtelevat laskettelukeskuksittain eli Yhdysvaltain Vail Ski Resortin sininen saattaa tuntua Jackson Holen sinistä helpommalta. Jotkut keskukset lisäävät sekaan vielä kustomoituja symboleita merkatakseen eri vaikeusasteiden väliin putoavia rinteitä tai aivan next level -vaikeita maastoja. Näitä voivat olla vaikkapa kaksi sinistä neliötä tai extreme-versio kahdesta mustasta timantista.
Japanissa käytetään kolmiväristä ympyräluokittelujärjestelmää:
Japanissa ei ole lainkaan siniseksi luokiteltuja rinteitä, joten punaiset linjat vaihtelevat vaikeusasteissaan huomattavasti aina mukavan leppoisista rinteistä lähes mustaa vastaaviin linjoihin laskettelukeskuksesta riippuen. Monilta alueilta, kuten Nisekosta tai Hakubasta, löytyy eeppisiä offarimaastoja, mutta nämä on yleensä jätetty standardiluokituksen ulkopuolelle. Pidä siis silmällä aidattuja alueita ja erityisopasteita ja ole tarkkana, sillä takamaastoissa laskemiseen on täällä olemassa tarkat säännöt ja niiden rikkomisesta voi jopa menettää hissilippunsa.
Rinneluokitukset ovat olemassa, jotta kaikilla meillä olisi hauskaa vuorella. Ilman niitä olisi meno täysin arvailun varassa, eikä koskaan voisi tietää, tuleeko valitsemansa rinne olemaan mukavan rento vai aivan jäätävän hankala. Emme tiedä sinusta, mutta meistä on ainakin mukava tietää, onko tiedossa kruisailtava sininen vai superjyrkkä rinne, jossa taitonsa saa laittaa todella koetukselle!
Heräsikö sinulla vielä kysyttävää luokitusten väreistä tai muodoista – tai kenties rinnekartoista? Vai haluatko vain jutella mistä tahansa lasketteluun ja lautailuun liittyvästä? Laita ihmeessä viestiä mukavalle asiantuntijatiimillemme osoitteessa contact@dopesnow.com. Rinteessä nähdään!
Aiheeseen liittyvää luettavaa: